Luontoa läheltä

Viime sunnuntai tuli vietettyä metsässä auringonpaisteen helliessä. Jotenkin nämä sunnuntait tuppaa nykyään kulumaan niin, tai kuvailun merkeissä ainakin. Siinä muuten yhdistyy kaksi terapeuttista tekijää: Metsä ja valokuvaus. Jos kameraan jää vielä onnistuneita kuvia, niin hyvä, mulla yleensä ei niin käy. Niitä maisemia on vaikea saada kameraan taltioitua, mutta toisaalta joskus on parempi vain sammuttaa kamera ja nauttia hetkestä. Viime viikolla kuitenkin muutama onnistunut otos:

Tänä aamuna herättiin pieneen pakkaseen, ja oli pakko lähteä makroputken kanssa pihalle. Lehdet kuurassa, vesilätäköt jäätyneet...Kuvauskohteita oli vaikka kuinka. 

Sunnuntait on kyllä ihan parhaita päiviä.

Ja väriloisto saapui kaupunkiin

Sain tänään kipinän uudenlaiselle kuvaamiselle, kun oli joutoaikaa kaupungilla ja kamera mukana. Yleensä sitä painuu metsään tai kuvattavaa löytyy jo omalta pihaltakin. Oli yllättävän mukavaa pyöriä kaupungilla kamera kourassa, tosin etsin kyllä vain kaikista rauhallisemmat paikat, jotenkin sitä vain kuvaillessa ei halua ihmisiä ympärilleen. Joka tapauksessa, hieno aamupäivä, täytyy ottaa tavaksi tämmöinen.

Omien kuvien tunnearvo selvisi muuten viime viikolla, kun vanha kone otti ja simahti. Osa kuvista muistitikuilla, suurin osa ei... No, elättelen toivoa että ne vielä saisi ulos sieltä.

Positiivisesti ajateltuna, tästäkin oppi taas jotain.