Kevättä kohden hyvää vauhtia. Vielä kun paranis flunssasta täysin niin pääsis pitkälle kunnon retkelle bongaileen lintuja. Mä oon odotellu innoissani tätä että lumet sulaa, alkaa tulemaan kaikki vihreä näkyviin ja tänä vuonna kuvailen ja opettelen myös kukkia. Opintoihin kuuluu lajituntemus, ja vaikka olin luullu että havainnoin ympäristöä aika hyvin, niin nyt on tajunnu kuinka paljon kaikkee on jäänyt huomaamatta. Nykyään katselen kaikkia puita ja sammalia ja jäkäliä ja yritän opetella tunnistamaan niitä. Miten onnekas onkaan kun saa opiskella luontoa!
Tää lintu kesti kyllä kauan tunnistaa nokkavarpuseksi. Eka kerta kun tämmöiseen törmäsin.
Pyrstötiainen on yksi mun lempparilinnuista. Muutaman kerran ollut tässä pihapiirissä, kerran tuli myös metsäretkellä vastaan kun seisoskelin hetken pusikossa. Hetken päästä pallerot lenteli ihan vieressä:)
