Kesän hyvästit

Marraskuu ei kertakaikkiaan ole mun kuukausi. Onneksi siitä jo päästiin, ja ens vuonna lupaan ottaa uuden asenteen sitä kuukautta kohtaan; Paljon ulkoilua, oli keli mikä hyvänsä. 

Lainasin eilen pitkästä aikaa kirjastosta muutaman runokirjan. Oon etsinyt hyviä luontoaiheisia runoja, ja Anna-Liisa Alanko tarjoili muutaman. Näiden myötä paluu vielä loppukesään ja alkusyksyyn. 

Pilvet kohtaavat toisensa, syleilevät ja hajoavat

kohdatakseen jälleen.

Syntyvät sadepisarat maata puhdistavat.

Aurinko heilauttaa viittansa lievettä

pilvet juoksevat pesemään miekkojaan

ukkosen juhlaan.

Huutavat ruusut verissään pengermällä

auringon haavoittamina.

Terälehdet putoilevat kuin veriset veitset.

Viimeinen tuoksu.

Kesän hyvästit.

Kuuraa ja käheyttä

Eilen aamulla oli todella hieno kuvausilma, harmi vaan ettei ulkona pystyny kovin kauaa olemaan. Mulla on tää syksy ollu melkein koko ajan flunssa, pari päivää tuntuu paremmalta ja sitte uudestaan...Eilen lähti ääni melkein kokonaan, ulkona kuvailles oli kädet sitten aika nopeesti jäässä, oli pakko tulla melko pian sisälle. Hienoa kuuraa maassa, ja aurinkokin alkoi pilkistämään.

Puistossa

Kesä alkaa olemaan lopuillaan, mä ainakin elelen jo täysillä syksyssä. Ja nautiskelen. Nyt alkaa olemaan mukavat kelit kuvailulle. En muista koska viimeksi olisi tullut kesällä kuvailtua näin vähän, johtuen varmaan keleistä mitkä ei vaan houkutellu järkkärin kans seisoskeleen pihalla. Viime kesänä kuvailin melkein päivittäin ja silloin olin kuitenkin koko kesän töissä.

Syksy on mun vuodenaika.  Se on mulle elokuvissa käyntiä, pitkiä kävelyjä, kaupungilla haahuilua, ja ennenkaikkea syksy on puistossa oleskelun aikaa.

Talon pihassa maailma on matala huone...

Talon pihassa maailma on matala huone, kuuset pihan reunalla ja tammet. Jossain naputtaa tikka.

Lauseita Riikka Pulkkisen kirjasta Raja. Kävin tänä aamuna lainaamassa kirjastosta ja nyt oon sivulla 282. Pakkohan tää on lukea loppuun vielä tänään. Oon lukenut aiemmin tänä kesänä Pulkkisen teoksen Totta, ja sen jälkeen oli ihan haikea olo muutaman päivän, mutta hyvällä tavalla haikea. Saa nähdä tekeekö tämäkin kirja saman vaikutuksen. Tähän asti on ollut kyllä niin mukaansatempaava tämäkin.

Mutta oon mä tänään välillä malttanut tuon kirjan käsistäni laskea ja vähän kuvaillakin.

Kesän keskellä

Melkein ahdistaa että nyt ollaan jo yli heinäkuun puolenvälin...Näinkö se kesä taas menee. No vielä on koko elokuu, eli oikeastaan nyt ollaan vasta kesän keskivaiheilla. Mulla oli joskus ajatuksena se, että vietän tän kesän riippukeinus lueskellen ja pihapiiris kuvaillen. Kirjoja oonkin lukenut, mutta kyllä melkein päivittäin oon lähteny kaupungille pyörimään kahviloihin ja kirppareille tai ravintolaan syömään, ei niin halpaa touhua.

Tänä aamuna lähdin metsäpolulle lintuja kuvaileen. Ei yhtäkään hyvää kuvaa, ne on niin nopeita liikkeissään ja mä taas niin hidas pitkän putken kans. Tulin kotiin, jäin pihalle makaamaan riippukeinuun ja hetken päästä alkoi lintujen laulu ja lentely yläpuolella. Annoin kameran olla ja kattelin vaan, joskus parempi näin.

Meillä oli yhtenä aamuna pihalla näin ihana vieras. Oli tuolla metsänreunalla, antoi hyvän tovin itseään kuvailla.


                                     

Neitokorentoja pääsin kuvaileen, vielä vähän tarkempia kuvia kun näistä sais niin olisin tyytyväinen:)